25.5.1993

Vaatimukset Helsingin raastuvanoikeudessa

A, B sekä C:n oikeudenomistajat ovat D:lle ja E:lle 9.4.1992 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla raastuvanoikeudessa lausuneet, että A, B ja C olivat työskennelleet ravintolatoimintaa harjoittaneen X Oy:n palveluksessa työsuhteessa vuosina 1989 ja 1990. Osakeyhtiö oli jättänyt maksamatta muun muassa kanteessa tarkemmin yksilöidyt työsuhteista johtuneet saamiset A:n osalta 101 951,25 markkaa, B:n osalta 83 700,59 markkaa ja C:n kohdalta 61 058 markkaa, korkoineen. D ja E omistivat valtaosan yhtiön osakkeista ja olivat kumpikin vuorollaan toimineet yhtiön hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä ja D lisäksi toimitusjohtajana. D ja E olivat mainittuina vuosina syyllistyneet A:ta, B:tä ja C:tä kohtaan kanteessa lähemmin selostettuihin työaikalain ja vuosilomalain säännösten rikkomisiin. Rikostensa perusteella D ja E olivat vastuussa kantajien saamisista. Sen vuoksi ja kun oli syytä otaksua D:n ja E:n pyrkivän välttämään korvausvelvollisuuttaan kätkemällä tai hävittämällä omaisuuttaan, pakenemalla tai muulla vastaavalla tavalla, A, B ja C:n oikeudenomistajat ovat vaatineet, paitsi D:n ja E:n tuomitsemista rangaistukseen ja heidän velvoittamistaan suorittamaan yllä mainitut saamiset, että vahingonkorvaussaamisia korkoineen vastaava määrä D:n ja E:n omaisuutta määrättäisiin pantavaksi vakuustakavarikkoon tai hukkaamiskieltoon.

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 6.5.1992

D:n ja E:n kiistettyä esitetyt vaatimukset raastuvanoikeus on ratkaissut asian vakuustakavarikkoa ja hukkaamiskieltoa koskevan vaatimuksen osalta ja lykännyt käsittelyn muilta osilta myöhemmin pidettävään oikeudenkäyntitilaisuuteen. Raastuvanoikeus on lausunut, että X Oy, jonka toimitusjohtaja ja hallituksen varsinainen jäsen oli D ja hallituksen varajäsen E, oli 6.5.1992 asetettu konkurssiin. Raastuvanoikeus on katsonut, ettei edellä mainitulla perusteella, kun asiassa ei ollut esitetty muuta selvitystä, ollut syytä epäillä, että D ja E kätkivät tai hävittivät omaisuutta välttyäkseen mahdolliselta korvausvastuulta. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt D:n ja E:n omaisuuden asettamista vakuustakavarikkoon koskevan pyynnön.

Helsingin hovioikeuden päätös 28.7.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A, B ja C:n oikeudenomistajat ovat saattaneet jutun, on lausunut, että kanteissa ilmoitetuin perustein rikoksesta todennäköisin syin epäillyt D ja E voitiin tuomita menettelynsä johdosta vahingonkorvausvelvollisiksi. D:n ja E:n pääosin omistaman ja heidän tosiasiallisessa määräysvallassaan olleen X Oy:n varallisuuden vähentymisestä esitetty selvitys huomioon ottaen oli syytä epäillä, että D ja E pyrkivät välttämään korvausten maksamista kätkemällä tai hävittämällä omaisuuttaan. Näin ollen oli perusteita myöntää vaadittu turvaamistoimenpide. D:n ja E:n maksettavaksi mahdollisesti tuomittavia korvauksia ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut kuitenkaan määrällisesti pidettävä niin selvinä, että turvaamistoimenpide olisi määrättävä velvoittamatta sen vaatijoita asettamaan vakuus vastaajille sen johdosta ehkä aiheutuvasta vahingosta.

Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n ja 8 §:n nojalla määrännyt D:n ja E:n irtainta omaisuutta pantavaksi takavarikkoon ja, jollei irtain omaisuus riittänyt, kiinteää omaisuutta hukkaamiskieltoon, enintään kuitenkin määrä, joka arvoltaan vastasi A:n osalta 100 000 markkaa, B:n osalta 80 000 markkaa ja C:n oikeudenomistajien osalta 60 000 markkaa eli yhteensä 240 000 markkaa.

Turvaamistoimenpide oli voimassa toistaiseksi, kunnes siitä toisin määrättiin.

Jos D ja E asettivat turvaamistoimen perustana olevan saamisen maksamisen vakuudeksi riittävän pantin tai takauksen, tuomioistuimelta voitiin pyytää turvaamistoimen kumoamista.

Hovioikeus on edelleen määrännyt, että A:n, B:n ja C:n oikeudenomistajien oli ennen määräyksen täytäntöönpanoa asetettava pantti tai takaus vahingosta, joka turvaamistoimesta saattoi D:lle ja E:lle aiheutua.

Perustelut

Pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n säännösten mukaan, jos on syytä epäillä, että rikoksesta todennäköisin syin epäilty, joka voidaan rikoksen johdosta tuomita korvaamaan vahinko, pyrkii välttämään korvauksen maksamista menettelemällä mainitussa säännöksessä lähemmin selostetulla tavalla, hänen omaisuuttaan saadaan panna hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon enintään määrä, joka otaksuttavasti vastaa tuomittavaa korvausta. Saman luvun 8 §:n mukaan panttia tai takausta ei tällöin tarvitse asettaa siitä vahingosta, joka mainitusta toimenpiteestä saattaa aiheutua vastaajalle, ellei tuomioistuin erityisestä syystä niin päätä. On varsin tavallista, että tuomioistuin joutuu päättämään hukkaamiskiellosta tai vakuustakavarikosta jo siinä vaiheessa, kun kaikkea korvausvelvollisuuden perustetta tai määrää koskevaa selvitystä ei vielä ole esitetty. Korvausvelvollisuuden perustetta tai määrää koskeva epäselvyys on, kuten pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n säännöksistä ilmenee, otettava huomioon jo pyydetystä turvaamistoimenpiteestä ja sen laajuudesta päätettäessä. Jos korvauksen perusteen tai määrän täsmentyminen sittemmin aiheuttaa tarvetta muuttaa turvaamistoimenpiteestä tehtyä ratkaisua, tuomioistuin voi saman luvun 4 §:n 1 momentin mukaan myöhemmin kokonaan tai osaksi kumota hukkaamiskiellon tai vakuustakavarikon. Pelkästään asianomistajan vaatiman korvauksen määrän epäselvyys ei siten yleensä voi olla 3 luvun 8 §:ssä mainittu erityinen syy velvoittaa asianomistaja asettamaan vakuus määrättäessä hukkaamiskiellosta tai vakuustakavarikosta asianomistajalle tulevan korvauksen maksamisen turvaamiseksi. Muunlainen tulkinta voisi ratkaisevasti vähentää hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon merkitystä rikosasian asianomistajan oikeusturvakeinona. Tässä asiassa ei ole esitetty sellaisia erityisiä seikkoja, joiden nojalla A ja hänen myötäpuolensa olisi velvoitettava asettamaan vakuus hovioikeuden määräämästä turvaamistoimenpiteestä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kun A, B ja C:n oikeudenomistajat on velvoitettu ennen turvaamistoimesta annetun määräyksen täytäntöönpanoa asettamaan pantti tai takaus siitä vahingosta, joka vakuustakavarikosta tai hukkaamiskiellosta saattaa D:lle ja E:lle aiheutua. Muilta osin hovioikeuden päätös jää voimaan.